Kokemuksia/vinkkejä/neuvoja kuntosalitréenaukseen liittyen...
Aloitin muutama viikko sitten ikävöimäni kuntosaliharrastuksen ja ihmeen hyvältä on tuntunut, olen ollut yllättynyt (toki ollut paras aika botoxin vaikutuksen alaisena..)ohjaaja teki ohjelman, yritin kertoa jotain dystoniasta, josta hänellä ei ollut hajuakaan. Luulin, että lihakset kramppailevat kahta kauheammin, mutta ei ainakaan vielä..saapa nähdä jatkossa.Pitää malttaa kevyillä painoilla treenailla, paha tapa rehkiä liikaa kuuntelematta itseään. Ja kaikkein ihaninta, että on suhtkoht normaalina pystynyt salilla olemaan, niinkuin muutkin immeiset!

Hienoa että kuntosali sopii sinulle . Toivottavasti lihaksesi sopeutuvat siihen nyt "hyvänä" aikana, jotta voit jatkaa kuntoilua täysiaikaisesti. Mikä voisi tehokkaampaa lihashuoltoa ja kuntoilua ollakkaan.

Minulle se ei sopinut . Käyntien jälkeen tuntui aluksi hyvältä mutta sitten lihakset alkoivat vastustamaan joitain liikkeitä. Ei auttanut vaikka pienensin tai jätin jopa painoja kokonaan pois. Yritin sitkeästi käydä ja poistin tiettyjä laitteita ja liikkeitä, mutta jostain syystä aloin kipeytyä lihaksistostani niin että ne eivät enää "palautuneet" kuntoilusta .

Taas saamme huomata sen miten yksi toimii yhdellä, mutta ei toisella .

Tsemppiä ja hauskoja hetkiä kuitenkin sinulle salille. Nauti täysin rinnoin uudelleen löytämällesi harrastukselle ja kuntoilumuodolle !

Tää on niin monimuotoinen sairaus että on ihan mahdotonta sanoa yhtään mitään mikä kenellekin sopii.

On jännä miten toiselle sopii kuntosali ja toiselle se on melkein myrkkyä.

Itse maalasin terassin katon sunnuntaina ja keikuin korkealla jakkaralla ja se oli olevinaan niin älyttömän helppoa

Olen maalannut meillä sisällä sisäkatot kohta joka huoneesta ja niskani on sen jälkeen niin hyvässä kunnossa että ei särje tippaakaan

185 neliötä maalaamista ylöspäin eikä mitään ongelmaa, mutta kun pitäis halkaista leipä niin eipä onnistu, en saa auki purkin enkä pullonkorkkeja puhumattakaan siitä että pystyisin sitomaan kengännauhani kiinni...en vaan saa sormiani pelaamaan...

Joskus tää sairaus jopa naurattaa - miten ihmeellisiä ongelmia voikaan tulla eteen..latteat shampoopullot on ihan mahdottomia käyttää.
On mahdotonta vatkata käsin mitään ja on ihan täysin mahdotonta kirjoittaa kaunokirjoitusta - tikkukirjaimet sentään onnistuu jotenkuten

Koiria en pysty taluttamaan hihnassa, niska tekee tenän jos kävelen niin että en saa käsiäni heilutettua.
Jopa lääkäri suositteli että koirat on vapaana.
Joten meidän koirat kipittää hyvin opettetuina mun vieressäni vapaana ja sillä sipuli....kaupungin säännöt sen kieltävät mutta minkäs voin, soitin kaupungille ja sain sieltä luvan pitää opetetut koirat vapaana kun selitin tilanteeni.

Joskus hyvin harvoin tulee rutinoita vastaantulijoilta, enkä viitsi enkä jaksa aina selittää.
Suurin osa ihmisistä jotka sanoo jotain, ihailee hyvin koulutettuja koiria.
Joten kyllä ihmiset myös ymmärtävät ja ovat ystävällisiä - niinhän se metsä vastaa miten sinne huudetaan.

Mun koirat ei mene vieraiden ihmisten eikä muiden koirien luokse ilman mun lupaani.
Välillä nuoremmalla on korvat hukassa mutta koulutus on edelleen käynnissä ja onneksi nuorempikaan lörppäkorva ei mene koskaan ihmisten luokse, vaikka ei ihan kaikkia käskyjä vielä aina tottelekaan.

-Kyllä se siitä...

Kyllähän siellä salila saa tarkkana olla mitä voi tehä ja mitä ei.. lämmittelyksi tykkäisin niin juoksumatolla juosta, mutta silloin kun jumissa on on todellisia vaikeuksia pysyä siinä matolla, sen verran tasapainohäiriötä on.
vielä on ihmeen hyvältä tuntunut reilun kuukauden säännöllisen harjoittelun jälkeen (2-3 kertaa viikossa)
Juu ei se kaikille sovi, mut pääasia että jokainen löytää niitä omia juttujaan mitä voi tehdä ja mistä nauttii.

Juu toi koirien talutus on kyllä oma juttunsa...mullakin 2 koiraa aina lenkillä mukana, niin ei se lenkki aina niin rentoa ole..mitenhän mäkin saisin opetettua ne vapaana vierellä kulkemaan. ei taida onnistua parasta se varmasti ois et kädet sais rentona liikkua, mut nuo 2 tykkää niin huonoa jos emäntä ei heitä mukaan ota. Käyn kyllä aika paljon metsä ym. teillä että saavat vapaana juosta.

Mukavia alkusyksyn päiviä kaikille!

Joo, se on niin harmi kun toi kuntosalilla käynti ei ole luonnistunut. Siksi mä varmaan tartuinkin heti kiinni tarjoukseen kun yhdestä fysikaalisesta hoitolaitoksesta poistetaan sellainen monitoimi laite, jollaisen tapaisia kuntosaleillakin on. Siis saan sen, kun vaan hommaan sen sieltä pois .

Siis se täytyy nyt raahata kotiin, vaikka onkin mahdottoman suuri. Mä kun en voi antaa ihan vielä periksi, vaan koetan kuntosalia kotona . Laitan joskus siitä valokuvan ja kerron onko koti-kuntosali toiminut paremmin.

Kaksi koiraa minullakin on lenkillä vetämässä . Hyvin koulutettuja koiria siis... Ei vaan ei se mitään mahdotonta vetämistä ole mutta kun niska ja hartia on huonoimmillaan, narussa lenkkeily on tosi hankalaa. Siksi minäkin harrastan noita metsäteitä jossa koirat saavat juosta vapaana.

Niin ja "mummulan" sänkipeltoa, näin syksyisin on hauska nähdä kuinka koirat nauttivat juoksemisesta aukealla pellolla. Jaksaisipa itse juosta niiden kanssa, viikonloppuna kun yritin pätkän juosta, niin koirat pysähty kuin seinään katsomaan että mitä toi nyt tekee, sitten en sai hepulin ja meinasivat varmaan kuolla nauruun .

Siis koiraterapiaa parhaimillaan...molemille osapuolille .

Oi niin tuttua Risok...koiraterapiaa tosiaan molemminpuolin. ja hienoa ettet anna periksi tuon kuntosalin suhteen, koita vain saada joku muu raahaamaan se härveli kotiin sinun puolestasi! kuntosali on mulle ainakin antanut ihan valtavasti energiaa..ja luulis sen pitemmänpäälle tekevän hyvää. Ei anneta periks...vaikka pää kainalosa

Juu-u...taas huonoin aika meneillään, pitäis löysätä treenausta. hyvin meni hyvän ajan. Olen nyt huomannut, että kun menen salille ja treenaan ei suuremmin ongelmia, kivut jopa hieman helpottaa treenatessa, mutta seuraavana päivänä kuten tänään kivut sietämättömät. (toki en oikein kipeänä menekkään salille)
Pitäis löysätä tahtia tiedän sen, mutta luonne ei tahdo millään antaa periksi. Rankkaa. Eihän siinä mitään, mutta aika rankka työ lisänä, lääke ja kipuhöyryissä ei koe aina olevansa parhaimmillaan. Miten se on meillä niin vaikea jäädä sairaslomalle, toiset jää paljon pienemmistä syistä, itsellä ei oikeastaan muuta olekkaan kuin tämä kipu, kipu ja vielä kerran kipu. Saapa nähdä kuinka kauan jaksaa tätä oravanpyörää. Tsemppiä kanssasisaret ja veikot!

Kuin myös, siis tämä pahin aika meneillään . Yritän myös sinnitellä töissä ja sitten vielä sattuu kaikenlaista....eilenkin meni töissä 14 tuntia yhteen putkeen.

Hullu kai kun on, mutta joskus tulee eteen asioita joiden kanssa ei muka voi antaa periksi. Sitten vielä nukuin edellisen yön huonosti, joten viime yönä ei tarvinnut paljon nukkumattia kysellä, No, ketä tuostakin voi syyttää ?

Tänään sen sitten sai todesta takaisin. Olen suoraan sanottuna kuin "kuraan kuollut kuttu". Töissäkin ihan sekaisin, hah!

Sairausloman kanssa on juuri niin kuin totesit. Välillä se sitten on lääkäri joka sanoo että nyt stop . Sitten tulee "määräys" sairuslomalle. Tällaisiahan me kai olemme, sinnitellään vaan vaikka päätä vietäis.

Sama juttu tuntuu olevan tosin näillä eläkkeellä olevilla. Painetaan itseä säästämättä ja sairaus unohtaen . Sitten on pakko vetää muutaman päivän lepo kun ollaan piipussa eikä muuta voi.

Muistakaa nyt pitää itsestänne huolta. Iloista syksyn alkua , vaikka nää sateiset ja koleat ilmat suurimmalle osalla taitaakin olla aika myrkkyä.

Hyvin sanottu, kuraan kuollut kuttu..
Sellanen tuli mieleen että työpaikalla kuinka moni on kertonut sairaudestaan? Itse en ole kertonut, yritän vain sinnitellä, että olen ihan cool kyllä se varmaan eteen tulee että kertoo, tiedä sitten...mut ite en tykkää siitä että jutut leviää ja sit takanapäin voivotellaan, naisvaltasella alalla tuntuu et harva on sellanen oikeesti suora ja ja ja miten sen sanos. Mutta näin itse vielä menen.

Minä kyllä olen kertonut työpaikalla sairastamisestani . Tosin lähimmät työtoverini ovatkin miehiä vaikkakin esimiehenäni on nykyisin nainen.

Täytyy kyllä sanoa että vaikeinta on silloin kun ulospäin näkyvät oireet ovat lähes näkymättömät ja kivut jylläävät voimakkaina. Näin piikitysajan lähestyessä kun ulkoiset oireet ovat havaittavissa on paljon helpompaa, kuitenkin. Siis ihmiset ymmärtävät miksi on hitaampi, kömpelömpi, kankeampi sekä ärtyisämpi.

Tosin sairausloman hakeminen on silti ylivoimaista, eli pääkainalossa töihin on raahauduttava . Se on vaan niiin vaikeaa.... antaa periksi.

Kuntosalia en voisi tässä vaiheessa edes ajatella, jumppapallo riittää. Toki ratsastusterapia ja koirien kanssa ulkoilu jatkuu, vaikka tahti välillä onkin etena luokassa .