Hei!

Kirjoitelkaa tänne Kuulumisia, Ajatelmia, runoja, Harrastuksia ja kaikkea muuta, unohtamatta sitä, että tämä on Suomen Dystonia-yhdistyksen keskustelufoorumi.

Ihan mielenkiinnolla...mitä tarkoitat viimeisellä lauseella "Unohtamatta että tämä on Suomen Dystonia-yhdistyksen keskustelufoorumi"

Pitääkö runot, ajatelmat, harrastukset ym. jotenkin liittyä nimenomaan dystoniaan?

Tuolla on pitkä litania mielestäni aika koviakin sääntöjä lukitussa osiossa, eikö sekään vielä riitä huomautukseksi siitä mitä tänne saa kirjoittaa ja mitä ei?

Oman käsitykseni mukaan kaikki kirjoittelu mitä tälle palstalle tulee on positiivinen asia, koska palsta on näin kovin hiljainen ja vain muutaman kirjoittajan varassa.

Jokaisen palstalaisen kirjoitus on tervetullut, koski se sitten mitä asiaa hyvänsä, herjakirjoitukset ovat tietenkin eri asia.
Riitelemiseen tämä palsta ei ole tarkoitettu, mutta ajatusten vaihton kylläkin, palsta ei voi eikä saa koostua vain ja ainoastaan dystoniaista, onhan meillä elämässämme niin paljon muutakin.

Eikö se kaikki muu anna paljon toivoa varsinkin niille jotka ovat juuri sairastuneita ja joille tuntuu että elämä loppui tähän?

Käsittääkseni juuri he tarvitsevat mahdollisimman paljon tietoa myös niinsanotusta normaalista elämästä jota jokainen meistä elää oman dystoniansa kanssa.

Emme me kuitenkaan ole pelkkä dystonia, vaan jokainen meistä on oma yksilömme omine eläminemme, ystävinemme, harrastuksinemme, iloinemme ja suruinemme ja dystonia on sairaus siinä sivussa joka kulkee mukana ja usein haittaan kulkuamme enemmän tai vähemmän, mutta ei saa silti pysäyttää koko elämäämme......

Mielestäni keskustelu on ollut ihan OK!

Runot, ajatelmat ovat kaikki olleet sopivia.

En tarkoita, että jokaisessa viestissä tarvitsee olla sana dystonia.

Dystonia ei pysäytä meitä, toivottavasti ja jatketaan kirjoittelua samalla lailla kuin ennenkin.

Hyvä, jos keskustelu on ollut sopivaista .

Pohdin tuossa toisen otsikon alla olevaa pahoitteluasi, siirron myötä kadonneista teksteistä ja sitä kuinka vaikeaa on pitää keskustelu alkaneen otsikon mukaisena.
Älä sitä murehdi, sitä kun tällainen keskustelu muuttaa aina muotoaan, niin että alkuperäinen aihe saattaa jäädä unhoon . Siksi päätöksesi siirroista onkin varmasti kirjoittajille ja lukijoillekin OK.

Et varmaankaan voi, eikä ole tarkoituksen mukaistakaan, pitää foorumin otsikoita ja kirjoituksia tiukasti tietyssä muotissa. Toki hyvä olisi meidän kirjoittajien muistaa nuo otsikot ja kirjoittaa oikean otsikon alle, se ensimmäinen kirjoitus. Sitten kun keskustelu jatkuu ja muuttaa muotoaan, on varmasti parasta antaa sen jatkua vaikka väärän otsikon allakin, kuin tyrehdyttää keskustelu kokonaan.

Hauskoja kirjoittelu- ja lukuhetkiä, meille ihan kaikille !

Osasitpa risok kiteyttää lyhyesti ja ytimekkäästi juuri sen, mitä itsekin mietin!!!

En ole ollut, enkä rupea "poliisiksi"!

Kirjoitellaan vaan edelliseen malliin!

Näin harvoin kirjoituksineen osallistuneena olen myös samaa mieltä siinä suhteessa, että onhan meillä muutakin, kuin tuo sairaus ja sen myötä tulevat rajoittuvat asiat siihen liittyen. Pitää kuitenkin huomioida asia positiivisessa mielinkin, että miten paljon olen saanut hyviä ystäviä tämän ns,"sairauden" kera, koska tuntuu siltä ettei kukaan kanssakulkija ole aivan terve.
Tämä on vain minun mielilipiteeni ja arvosteluja sopii antaa, en niistä paheksu.
Oli sitten sairaus mikä hyvänsä, niin se juuri kasvattaa ihmistä ja antaa suurempia voimia tulla toimeen tässä ns. hyvinvointi yhteiskunnassa. Asiaa en sen enempi selvittele, mutta me vaivaiset olemme paljon paremmissa asemissa "elämäntilanteen" nähden, kuin nuo terveet henkilöt. Tätähän en tietenkään voi yleistää, mutta nämä on omia ajatuksiani.
Siis voimavarojahan tarvitaan oli sairaus mikä hyvänsä, mutta ei pidä luovuttaa, koska apua on saatavilla suunnasta jos toisestakin.
No niin tähän tämä sitten menikin pieleen aiheesta, mutta tarkoitus oli, että koittaa miettiä muutakin, kuin omaa sairauttaan, koska siihen on mahdollisuudet itse kullakin harrastuksien tai muiden tekemisien parissa. Näin ainakin itse koitan viedä asioita eteenpäin vaikeinakin aikoina.

Vielä lisäyksesi, koska on näin lämmin kesän alku "Moottoripyörä on moottoripyörä ja skootteri on lälläripyörä". Tuli vain muistoja menneiltä ajoilta......

Luin tuon Lillyn viestin enkä vastannut siihen "ketjuun", koska
itellä ei oo minkäänlaista tietoa / kokemusta kuntoutuspolista
ja kuntoutuslääkäristä.

Lähinnä kuulumisia vaan kirjottelen.

Mulle tuli päätös / lähete lääkinnällisestä kuntoutuksesta
fysioterapeutille 5-10 kertaa. Saapa nähä kuinka kauas mennee
ensimmäinen aika mut ihan mielenkiinnolla ootan saanko siitä
mittään apua!

Miten on Lilly sulla ny vointi? Oliko piikeistä apua?
Mun omista piikeistä n. puolitoista kuukautta aikaa eikä
kyllä minkäänlaista helepotusta oo tullu!

Kyllä niin tympäsee! Heti ensimmäisten piikkien jäläkeen
rauhottu se lihas, joka sillon oli pahin ja se onkin sen jälkeen
pysynyt rauhallisena ja ihan normaalina! Mutta nuo niska-
lihakset onkin sitten eri juttu...Ja jotenkin painaa tuo
pää hankalasti, kun koko ajan on oikialle kallellaan, että
migreeniä tahtoo usiasti pukata ja tämä hautovan kuuma ilima
vielä osaltaan pahentaa tilannetta! Eilen oli migreeni ja
tietty viimenen migreenilääke meni ja taas tuntuu tulevan...
jospa saisin jonkun käymään apteekissa hakemassa mulle
siihen lääkettä?!

Hei Sirpa!

Missä sinulle annetaan tuota fysikaalista hoitoa? Entä onko se ilmasta?
Eikö sinun pitänyt käydä ensin siellä Oys:n kuntoutuspoliklinikalla?
Sitä ei tosiaan tiedä kauanko se ottaa aikaa ennenkuin pääsee itse asiaan...
Mulla meni yli kaksiviikkoa, kun alkoi kuulemma jatkuva valitus loppua...kertoi puoliso, mutta totuus on se etten näe tässä mitään apua saaneeni, eli yhtä tyhjän kanssa ja nyt on alaselkäkin niin kipee..tiedähäntä mistä se johtuu...tosin migreeni on helpompi, niinkuin olis tuo lihasmigu loppunut tai tauolla mutta hormooni migu porskuttaa vielä...

Onpa harmi ettei sulla auttanut mitään..tää on rankkaa toivossa elää ennen pistoksia ja sitte oottelee tuloksia eikä mitään...se rassaa henkisesti ja tietenki fyysisesti...ootella taas seuraaviin pistoksiin..jos ne sittenkin...

Tämä juttu liittyy keskusteluun "Savon tyttö" mut hokasinpa,
(vasta nyt) kun suoraan anna-katariinan viestiin vastasin, et
aiheena näky olevan "esittelen itseni"...

Vai olin minä viimeksi ollu niin ahkera viestin lähettäjä,
että piti sama viesti laittaa kahteen kertaan!!!
Ite en moista etes huomannu,
joten Tattista vaan Ylläpito, kun poistit ylimääräsen!

Kyllä se läheisen kuolema vie kaiken voiman pitkäksi aikaa
riippuu (ainakin minun kohalla on ollut näin) kuolleen ihmisen
terveydentilasta ennen kuolemaansa.
Et jos on pitkään sairastanut vakavia, vaikeita ja kivuliaita sekä
pahasti elämää rajoittavia, kuolemaan johtavia sairauksia
on toisaalta ollut tavallaan helpotus se, että he ovat päässeet
kärsimyksistään (elämä ei ole ollut hyvää sairauksien
vuoksi heidän omasta mielestään).
Mut tietenkin heitä on kaipaamaan jäänyt ja on ollut surua ja
ikävää, joka on aikaa myöten helpottanut. Mutta vaikka läheisen
kuolemasta on saattanut kulua jo useampi vuosi, iskee aina
välillä toisinaan aivan mieletön ikävä!
Tiuhaan tahtiin olen kesään 2009 mennessä, yhdeksän vuoden aikana
ollut 10:ssa hautajaisissa sekä omaisten, että kavereiden.
Yksi kaveri tosiaan, oli tuolloin just täyttänyt 41v.kuoli tapaturmaisesti
hänen kuolemansa oli vaikea käsittää pitkään aikaan, koska se tapahtui
niin yhtä-äkkiä ja aikaisemmin täysin terveelle miehelle!

Vaan olispa tosi ihana jos tänä päivänä ei niin kovin paistas
se aurinko! Vaikka se niin mukava onkin, niin tahtoo sairas
jo kyllästyä jatkuvaan helteeseen!

Sain muuten hoitopalautteen eilen siitä geenitestistä ja tulos oli ollu
normaali, (hieno homma!) mutta testattu joku yleisempi mutaatio, eli ei
voida poissulkea sitä, että olisi joku harvinaisempi geenin mutaatio.

Mut en kyllä usko et mittään vikkaa geeneistä löytyy eikä pelota
maholliset perinnöllisyyspoliklinikalla tehtävät uudet geenitestit!

Kirjoitin kyllä sisarpuolelleni kirjeen, jossa tiedustelin, että
tunteeko hän isänsä sukua paremmin. Mutta en usko, että hän
kirjeeseeni edes vastaa, olemme täysin tuntemattomat ihmiset toisillemme!
Harmi, kun en "älynny" kirjoittaa siihen kirjeeseen, että nämä
mulle tehtävät geenitestit tai se, että hän selvittää isänsä puolen sukua
(jos nyt ovat edes missään väleissä hekään keskenään olleet!)
voisivat olla hänelle apuna jos myöhemmin (hän on mua 10v. nuorempi)
hänelle vastaavanlaisia oireita ilmenee!
Ja tottakai odotan hänen kirjettään muutenkin, koska eihän voi
ikinä tietää, vaikka siitä kehkeytyisi jotain pysyvämpää kuulumisien
vaihtamista! Minä kun olin meijän perheessä ainut lapsi niin olishan
mukava saada sisko, vaikka näin vanhemmallakin iällä!

Voi ei kylläpä alako aurinko paistamaan ja kuumasti paistaaki...
mut koitetaan kestää!

Hei vaan!

Kävinpä eilen Alueellisessa Apuvälinekeskuksessa, jossa mulle
mahollisesti aletaan tekemään ihan ommaa tukia tuolle päälle,
ettei tarvis ennää tyynyä käyttää.

Sainkin sieltä nyt väliaikaisesti käyttööni tämmösen jännän
"tyynyn". Tämä täytetään ensin ilmalla, muotoillaan itelle
sopivaksi ja sen jälkeen päästetään ilmat pois, tulee just sopivasti
itelle muotoiltu tuki.On vähä niinku "seinääki", johon pää voi nojata!
Mut on tässä omat hankaluutensa, että sais laitettua tähän kiinnitys-
remmin / remmit just sopiviin ja oikeisiin paikkoihin.
Materiaali on hiostavaa ja korva painuu, pitäs olla korvallekkin oma kolo.

On sen verran kuitenkin parempi, kuin tyyny, jonka kannattelusta on alkanut
minulle tulemaan jo käteen erilaisia oireita. Tämän kans saa käsi kuitenkin levätä.

Toimintaterapeutin mukaan tänä vuonna on jo useita (kuitenkin alle 10)
käynyt hänen luonaan tämän saman vaivan vuoksi.
Tulipa vaan mieleeni, että ovatkohan he joutuneet / päässeet käymään
siellä kipupolilla saman lääkärin luona, jonka luona minäkin
kesäkuussa kävin ja lukkeekohan heidänkin hoitopalautteessaan seuraavaa:

"Kerrotaan potilaalle käsityksiä kroonisen kivun luonteesta ja
siitä miten jo oikeastaan joutuu itsensä laittamaan likoon yrittäessään
parantua tällaisesta hankalasta vaivasta, jossa
pää hekeutunut oman tyynyhoidon vuoksi virheasentoon".!!!

Enpähän oo sitte ilmeisesti ainut joka on tyynyn avulla
saanu oman päänsä pysyvästi kääntymään virheasentoon?!

Syyskuussa mulla on taas palaveri, jossa on mukana ainakin tämä
toimintaterapeutti ja sitten henkilö joka alakaa sitä
tuen muotoilua totteuttaan. Melekonen projekti mahtaa olla
sen teko ja kalliiksi tullee. Ei tarvi onneksi ite maksaa.

Siitäpä tulikin taas mieleen, että kyllä meillä Suomessa
on kuitenkin asiat hyvin. Ainakin tämmösenä pitkään sairastaneena
sen huomaa. On päässyt aina lääkärille, kun on tarvetta ollu.
Julkisella puolella tosin joutuu joskus aikoja odottelemaan
mutta kyllä sen joskus kuitenkin saa. Helpommin jaksaa oottaa, kun
muistaa, ettei ole ainut sairas, joka odottelee aikaa lääkäriin
tai johonkin hoitoon tai tutkimuksiin.

Mutta onhan se kyllä niinki, et ku olis palijo sitä rahhaa niin
saishan sillä mitä haluais ja tarvis ja heti!
Minä muka ennen aina sannoin, ettei raha tee onnelliseksi
mut sitten vanahin tyttäremme sanoi, että ei niin mut
kaikki se tekkee mitä sillä rahalla saat! J sehän kyllä on
taivahan tosi!

Mut ei auta, näillä mennään mitä on!

Ilmakin muuttu jo viime viikonloppuna ja aivan yhessä
yössä niin syksyn tuntoseksi mut ei haittaa mittää.
Minä en ite nuista helteistä perusta, syksy on minusta
paras vuodenaika. Vielä jos sattuu olemaan elokuun lämpimiä,
hämäriä iltoja ja öitä niin mikä on sen kauniimpaa?!
Kynttilälyhtyjä ulos ja vähän kynttilöitä palamaan
sisälle...niin kaunista!
Ja syksyllä nuo kaikki kauniit syksyn värit luonnossa,
aivan uskomattoman ihania!!!

Kivimuurit
aloittivat sortumisen.

Isot kivenmöhkäleet
tipahtelivat alas
yksi kerrallaan,

ensin isoin ja raskain,
lopulta kaikki,
suurella jyrinällä.

Hiekkasateen
peittäessä näkyvyyden.

Mitä jäi jäljelle?

Rankkasateen
jälkeen jättämät vesipisarat,
joita tihkuu kauan......

Niistä nauhan kokosin
10 kirkasta kyynelpisaraa.....
ja nauha jatkuu,
kun se on täysi,
kokoan uuden....
mutta kivet jo sortuneet.


Näistä tunnelmista palautuen tutulla Ruotsalaisella kansansävelmällä,
kera hyvän urkuharmoonini joka pauhasi suurella voimalla,peittäen kaiken muun,välillä hiljentyen hiljaiseksi toivoksi,araksi,kysymykseksi,luottamukseksi.
Vanhan virren Taalainmaalta avulla.

Hei Anmali!
Onhan kaikki kirjoituksesi tallessa tee toki niille kannet. Sinulla on tuota asiaa että sydäntä riipasee. Itsekseenkö olet aina kirjoittanut vai mistä kaikki alkoi?

Terveisin Nekki

Kiitos Nekki,on kaikki runoni tallessa,olen joskus ajatellut niistä kirjaakin,mutta en ole saanut aikaiseksi,olen nyt tehnyt enemmän noita levyäänitteitä lauluista ja lauluistani.
Olen tehnyt runoja lapsesta saakka milloin enemmän milloin vähemmän,Rakkausrunot.fi sivustolla on niistä noin 300 ihan yleisesti katsottavina nim.merkki anMali muistaakseni, taitaa olla myös muusikoiden.net sivustolla,jossain muodossa en nyt muista tarkalleen.
Minulla tää runojen teko on enemmän ajatusten ja tunteiden käsittelyä,jotka sitten siirtyvät runoihin tai lauluihin.Mieheni ei ole kovin puhelias,tykkäää olla enemmän omissa oloissaan,en aina viitti puhua tyhjille seinille kotona.Mieheni tekee tosin pitkää työpäivää tai matkat ne vie enemmän aikaa.ei ole iltaisin paljoa kotona.
Samuelista aurinkopojastani olen tehnyt kirjan ifolorilla valokuvien ja samuelista kertovien runojen kera,mutta vain itselleni.
Runojani minulla on valtava pino kotona kaapissa,kohta en enään oikein tiedä mihin alan niitä säilöön.
Täytyisi ihan todella alkaa tässä joskus miettiin mihin runojani oikein virallisesti tallettasin,palautteet niistä on rakkausrunot sivustolla ja runoradiossa olleet hyviä.

Nyt vaan tällä hetkellä sellainen olotila että en osaa oikein alkaa tehdä yhtään mitään,ootan vain jotain,enkä oikein tiedä mitä,pääasiassa kai ihmettelen.
Mulla olisi tuossa vinopino mulle lähetettyjä laulunsanoja joihin on pyydetty säveltä en vaan nyt oikein osaa alkaa tekeeen sitäkään.runoja on tullut tehtyä,niitä on helppo raaapustaa missä milloinkin ja milloin vaan.Kännykkäkin on hyvä talletusmuoto.
Jotakin runojani on Facebookissa sivuilla puuhevosen runopilkkeitä,sinne on vapaa pääsy,siellä on muittenkin runoja niinkuin rakkausrunoissakin.

Mukavaa iltaa kaikille,minä aion lähteä mieheni ja Juhana 10v poikani kanssa Kalevan kirkkoon yökonserttiin,olimme viimeviikollakin ja oli mahtava konsertti.Hyvää musiikkia on odotettavissa tänäänkin nuori,taitava urkuri.
Täytyy vaan muistaa olla syömättä tullessa kun menee nukkumaan kun aamulla pitää olla labrassa.

Tuli tässä vaan mieleeni, kun hokasin, että mulla
olis jo ens kuussa aika taas sinne kipupolille.

Enkä todellakaan ole menossa kuuntelemaan tämän, viisaan lääkärin
vielä viisaampia ohjeita siitä miten "kierokaula" parannetaan ihan kotikonstein
jatkuvasti vaan peiliin tuijottelemalla. Ja vielä maksamaan niistä ohjeista

Enkä tohtis etes mennä, kun on jääny kyllä se kotitehtävä tyystin tekemättä!
Enkä kyllä muista mitä tuo lääkäri sanoi, että mitä sitten seuraa, kun menen hänen vastaanotolleen
kontrolliin enkä ole noudattanu hänen ohjeitaan. Jotakin seuraamuksia siitä oli tulossa mutta taisin olla jo sillon niin varma, että hänen vastaanotolleen en ole enää menossa,
etten niitä ukaaseja enää kuunnellut

Niin, siitäpä tuli siis mieleen, että mitä me voitas lähettää tälle kyseiselle lääkärille, josta hän sais vähän tietoa dystoniasta?!
Mua ihan oikiasti hirvittää, kun ajattelen, että hänen vastaanotolleen menee esim. jo pitkään kovista kivuista ja pään virheasennosta kärsinyt servikaalista dystoniaa sairastava potilas. Ja jolla ei ole kokemusta toisenlaisista kipupolin lääkäreistä.

Onko kenelläkään mitään hyviä ehotuksia et minkälaista dokumenttia pistetään hänelle menemään ja vielä sillä tavalla, että hän varmaan siihen tutustuu eikä heitä suoraan
roskiin menemään?

Varmaan kaikki huomaa, että ole oppinu käyttämään hymiöitä...

Hei Sirpa!
Toimita dystonia-esitteemme lääkärille. Jos hän on tosissaan kiinnostunut kehittämään ammattitaitoaan, niin hän kyllä lukee
esitteen. Mikäli ei lue, niin tuskin sitten mikään mukaan aineisto hetkauttaisi lääkäriä tutustumaan dystoniaan. Yleensä lääkärit eivät turhaan kotitehtäviä anna. Ehkäpä joskus lääkäristäkin tuntuu turhauttavalta ohjeistaa potilasta, jos havaitsee ohjeistuksen menevän "toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos." En minäkään aina jaksa noudattaa lääkärin antamia ohjeita työkiiruiden lomassa.

Eilinen neurologillakäynti sujui hyvin. Sain sentään lääkärin, jonka olin jo kerran aikaisemmin tavannut vajaa 2 vuotta sitten.
Tällä kertaa annosta pienennettiin ja odotellaan 5 kk:n päästä
uutta aikaa. Silloin on jo vuosi vaihtunut ja toivottavasti luminen, pikkupakkasineen talvi meneillään.

T; Josami

Niin no eihän sitä tiiä, että kuinka suorasa mulla ois tuo
pää jos olisin noudattanu niitä "kipulääkärin" ohojeita.

Suoristanu pään väkisellä ja tuijottanu eka viikolla joka
tunti yhen minnuutin ajan ittiäni peilistä silimiin.
Toisella viikolla kaks minnuuttia joka tunti sama homma.
Jatkuen niin,että lopussa olisin tuijottanu ittiäni pää suorasa peilin eessä silimiin joka tunti kuuen minnuutin ajan

Niinpä niin...painoin vahingossa taas sitä "entteriä" ja
karkas tuo viesti vähän keskentekosena mutta eiköhän siinä
kuitenkin se asian ydin tullu seleville (aika sekavasti vaan!)

Onpas lääkäri antanut omituisia ohjeita Sirpalle. Kymmenkunta vuotta sitten kuulin vähän samantapaisen ohjeen. Tein muutamana perättäisenä päivänä ohjeiden mukaan muutaman minuutin. Ja kas kummaa, se auttoi. Tiedä sitten oliko "luulotautia" tai mitä lie, mutta pää alkoi pikkuhiljaa pysymään suoremmassa. Loppujen lopuksi ei väliä mikä auttoi. Edellispäivänä neurologi antoi toiveita, että dystonian oireet voivat jopa jäädä vallan pois. Toki en usko dystoniasta tervehtymiseen 100 %:sti. T: Josami

Vai voihan se oikiasti olla niinkin, että olis hyvinki voinu
auttaa se jokapäivänen "jumppa" pysymään tuota päätä suoremmassa!

Vaikka se kuulosti aika hullulta touhulta niin kyllä minä sitä
ihan kirjaimellisesti ohjeita noudattaen kokeilin muutaman kerran
silloin eka päivänä, kun ne ohjeet sain. Jotenkin alako oikiasti
"hullun hommalta" tuntumaan ja siksi kait se lääkäri semmoset
jumppaohjeet antokin, varmaan hänen mielestään ihan vaan korvien
välissä sairaus. Ja hitto ninhän se oikiasti onkin, aivoissa!
Jä välillä mietin jopa sitäkin, että oonko ite aiheuttanu tämän koko
sairauden itelleni? Ja millä keinoin?

Oon kyllä yrittäny melekeen joka päivä sitä aina sillon tällön
oikasta suoraan ja yrittäny olla rentona ja koittanu muistaa
hengittää samalla. Pään kyllä saa vähä suorempaan mutta samalla
nousee olokapääkin mukana...
No, onneksi mulla on aika vetämässä sinne fysioterapiaan jospa
siellä sais hyviä ohojeita jumppaan tai lähinnä venyttelyyn ja
voimisteluun ja rentoutumiseen.

Onko teistä monet käyneet esim. vesijumpassa?
Minä en käynyt kesällä kertaakaan uimassa mutta uskon, että
vesi tekis varmasti hyvää niskalle ja hartioille!
Jotenkin en kesällä tohtinu uimaan, kun aattelin et jos
vesi kuitenkin liian kylymää ja se sitte enempi alakaa
niskaa ja hartioita kolottaan!
Jotenkin tuntus, että semmonen sopivan lämpönen porekylypy
vois olla paras?!
Uimahallissa oon käyny varmaan joskus 2000 luvun alussa
viimeksi, kun käytiin perheen kans Kalajoen Hiekkasärkillä...
huh-huh, liian pitkä aika on siitäkin vierähtäny!

Jotenkin jäi sillon vuosikymmeniä sitten, kun koulun kans
käytiin joskus liikuntatunneilla uimassa, semmonen kammo
siihen uimahallin vetteen, haisi niin vietävästi kloorille
ja iho ei tykänny yhtään semmosesta veestä jos jonkunlaista
ihottummaa tahto pukata!
Lienee kait nykyaikana jo vähän "hajuttomampaa" se uimahallin vesi?
Vähä hankala tilanne, kun tuossa meijän naapurikunnassa, aivan lyhyen
ajomatkan päässä olis uimahalli. Mutta kun en kykene
autolla ajamaan niin kulkeminen on sinne hankalaa.
Ukkokin on päivät töissä ja kyllä se välillä tuntuu
niin kurjalta, kun joutuu aina "kerjäämään" kyytiä!
Olihan aivan eri toista sillon terveenä olleessa,
saatto vaan hypätä autoon ja lähtä ajeleen
eikä ollu etes pakko sanua, että minne mennee!

Jospa alakas tässä pikkuhiljaa kunto sen verran koheneen, että
uskaltas kokkeilla sitä autolla ajamista!
Mutta onhan se kyllä vähä niinki, että jopa täällä "syrjäkylillä"
on liikennettä aika runsaasti.
Olen useasti seurannu liikenteen kulkua ja ihmisten määrää
varsinkin Oulussa (joka on meidän lähikaupunki) käydessämme
ja olen siihen tulokseen tullu, että tässä kunnossa ei oo mulla
sinne mittään asiaa auton ratin takana!

Pitäs melekonen harppaus kunnon kohenemisessa tapahtua
ennenku sinne on asiaa! Pää ei kerta kaikkiaan käänny
tarpeeks ja senkin minkä kääntyy niin hyvin hitaasti!

Että tämmöstä! Piti vaan tuosta uintihommasta etupäässä
kysyä mutta tulikin taas tämmönen ilima-aikunen höpötys-
juttu, jota tuskin kukkaan jaksaa alusta loppuun asti
etes lukia