Laitan tämän otsikon alle kirjoituksen jonka ylläpito voi vaikka siirtää paremmin sopivaan osioon, koska en oikein tiedä minne tämä kuuluu.
Me kaikki sairastavat tiedämme että jossain tapauksessa lääkitys on tarpeen ja minulle sattui tapaus, joka oli oikeastaan aika kammottava koska sen vaikutuksena suutuin ihan tosissani siitä kohtelusta mitä saattaa saada, kun menee hakemaan lääkkeitään apteekista.
Olen käyttänyt kyseistä lääkettä 10 vuotta, eli lähes koko sairauteni ajan ja nyt kun minulla oli joka tapauksessa asiaa apteekkiin, niin päätin samalla ostaa myös reseptilääkkeeni.
Farmaseutti otti laskurin käteensä ja laski että en saa vielä lääkkeitäni koska en ole voinut reseptin mukaan vielä käyttää kaikkia lääkkeitäni loppuun ja samalla kirjoitti reseptiin päivämäärän jolloin lääkkeeni olisi saatavilla...katsoin päivämäärää ja totesin että ei onnistu koska lääkkeeni eivät riitä niin pitkälle.
Siitä sainkin sitten valtavan haukkumaryöpyn niskaani kuinka olen lääkkeiden väärinkäyttäjä ja kuinka nämä lääkkeet ovat kaikkein eniten koukuttavia lääkkeitä koko maailmassa ja kuinka en ymmärrä ollenkaan mitä lääkkeet aiheuttavat ym. ym. ym. sanan "et ymmärrä" ja "etkö ymmärrä" sain kuulla kuusi kertaa..joo satuin näet laskemaan ne kun kuuntelin kiltisti farmaseutin moittivaa luentoa....hmm...käsittääkseni lähes jokaiselle dystoniaa sairastavalle määrätään näitä samoja lääkkeitä ja suurimmalle osalle ne sopivat oikein hyvin...
Ja niinkutsutusti koukkuun jääminen ei nyt itseäni kovinkaan paljon huoleta, koska tiesin jo alunperin että lääkitys on mitä luultavammin elinikäinen.
Uskon tietäväni 10 vuotta käyttämieni lääkkeiden sivuvaikutukset ja hyvät sekä huonot puolet jopa paremmin kuin ihminen joka on saanut koulutuksen tuhansiin eri lääkkeisiin, mutta ei varmaankaan ole koskaan joutunut juuri näitä itse käyttämään.
Koko asia olisi mennyt yksinkertaisesti huumorin piikkiin ja olisin pystynyt kyllä olemaan ilman lääkkeitä muutaman päivän, ja nauranut koko asialle..
Mutta ongelma olikin siinä että farmaseutti kailotti valtavalla äänellä koko apteekin kuullen minun asioitani ja koukkuun jäämisiäni ja "Kaikkein eniten riippuvuutta aiheuttavien" lääkkeitten käyttämiseni ja sitä kuinka en näköjään edes ymmärrä asiaa.
Sivusilmällä seurasin kuinka iso joukko muita lääkkeitään odottavia kiinnostuneena kuunteli farmaseutin luentoa.
Koko aikana lääkkeiden nimeä ei mainittu joten varmaan suuri "yleisö" sai sen käsityksen että olin narkkari ja hain apteekista jotain huumeita vastaavaa lääkitystä..
Minä pidin kiltisti suuni kiinni ja kuuntelin nöyränä, en missään tapauksessa ala riitelemään kenenkään nähden ja siksi farmaseutti varmaan ajattelikin, että olin hyvä ja nöyrä saalis hänen vihanpurkaukselleen kaikkia meitä lääkkeitä käyttäviä, parantumatonta sairautta potevia ihmisiä vastaan.
Kun lopulta ihme kyllä sain lääkkeeni koska päätin pitää ainakin siinä asiassa puoleni, niin maksaessani lääkkeitä apteekin asiakkaat katselivat mielenkiinnolla...hmm...tutiseva ja pää kenossa kulkeva ihminen ...täysin selvä narkkari....ja varmaan kauhistuivat kun näkivät minun lähtevä autolla apteekin edestä...kas kun ei poliisi pysäyttänyt kotimatkalla
Jos olisin niinkutsuttu "maan hiljainen" joita ihan liian useat erilaisia parantumattomia päällepäin näkyviä sairauksia sairastavat ovat, olisin jättänyt asian siihen ja itkeskellyt itsekseni, hävennyt, menettänyt yöuneni, surrut ja jäänyt ehkä jopa neljän seinän sisään pitkäksi aikaa.
Mietin apteekista lähtöni jälkeen kuinka vaikea asia todellakin olisi ollut aralle ja hiljaiselle sekä näkyviä oireitaan muutenkin häpeävälle ihmiselle ja vasta siinä vaiheessa aloin olla todella vihainen.
Kun pääsin kotiin kirjoitin asiasta sen apteekin palautussivuille ja vaadin että itse poviisori selvittää asian ja vaadin selitystä tapahtuneelle.
Selitin myös mikä dystonia sairautena on, elleivät he siellä tiedä sitä.
Olen kyllä joskus vienyt sinne meidän esitteitä.
Kirjoitin meilin eilenillalla, eikä apteekista vielä ole tullut mitään vastausta..mielenkiinnolla odotan kuulukokaan mitään, ellei kuulu niin en missään tapauksessa jätä asiaa tähän.
Kaiken ongelman alku oli se, että lääkärini kirjoitti reseptiin viime kerralla pienemmän määrän kyseistä lääkettä päiväannoksena, koska itse olin sitä mieltä että pärjään kyllä pienemmälläkin, enkä edes tiennyt että apteekissa lasketaan määrä jonka ihminen on lääkettä käyttänyt...
Tällä kertaa lääkettä meni alussa jonkin verran enemmän koska oli piikkiaika ja silloinhan on aina hankalampaa pari viikkoa ja siten myös joutuu lääkettäkin ottamaan enemmän kuin näin normaaliaikana.
Joten pakko on kai sitten pyytää lääkärin kirjoittamaan isompi päiväannos vaikka ei sellaista tarvitsekaan, näin apteekin henkilökunta ei pääse moittimaan kovaan ääneen "narkkaria" joka hakee lääkkeitään liian usein....
Mutta meidän kaikkien henkiseen hyvinvointiin kuuluu myös se, että kaupat, eri alojen liikkeet, eri toimistot joissa asioimme, sekä yleensäkin kaikki paikat missä me dystoniaa sairastavat käymme, ottavat meidät täysin normaaleina asiakkaina.
Emme ole narkkareita, emmekä alkoholisteja vaikka pää tärisee ja kulkeminenkin on välillä hiukan horjuvaa.
Toivon että kukaan toinen ei joudu samanlaiseen tilanteeseen, jossa meitä moititaan kovaan ääneen ihmisten kuullen siitä, että olemme valitettavasti sairastuneet omasta itsestämme riippumattomasti ja joudumme käyttämään lääkkeitä pitääksemme itsemme toimintakykyisinä.
Joten kyllä me voimme olla itsestämme ylpeitä siinä missä terveetkin, me olemme kaikesta huolimatta selviytyjiä ja näytetään maailmalle, että emme ole mitään maton alle lakaistavia tutisevia mitäänsanomattomia olioita...vaan olemme vahvoja ihmisiä jotka elävät vähemmän mukavan sairauden kanssa sulassa sovussa
.
. Varsinkin jos "lääkekatto" on täyttynyt ja KELA maksaa lääkkeet.
.
, dystonia olisi saanut palstatilaa! Ei vaan ....
