Oli kiva päivä ja saatiin ihan mukavasti ihmisiä paikalle - SUURI kiitos teille kaikille jotka olitte mukana

Olin sen jälkeen viikon Lontoossa ja nyt alkaa pikkuhiljaa olemaan niinkutsuttu "normaali" olo.

Työtä on ollut ihan hullun lailla kun kaikki jäi vähän rempalleen sen kesäjuhlakaaoksen jälkeen. Kyllä siinä aina muutama päivä menee kun valmistelee tuollaisia juhlia, mutta kivaa oli ja ihmiset vaikuttivat ihan tyytyväisiltä - ja mikä parasta... Aurinko paistoi ja oli lämmin, välillä suorastaan kuuma

Yritän nyt päästä päiväjärjestykseen ja yritän saada kymmenet tekemättömät työni tehtyä kunhan ensin käväisen noiden karvakorvien kanssa lenkillä....joista tulikin mieleeni että pitää taas päivittää omat kotisivut koska miehen ja koirien yhteistyö ei ollut ihan niin yksinkertaista kuin mitä olisi luullut - koirat kun ei oikein pitäneet että katosin viikoksi..hmm....siitä enemmän kotisivuillani kunhan pääsen siihen asti että ehdin kirjoittaa...

Niin ja jos jotakuta kiinnostaa niin kotisivuilleni pääsee klikkaamalla tuota vihreää maapalloa profiilikuvan alla....

Tampereen kerhon kokoontumisesta Päivi oli laittanut muistutuksen tuohon toiseen viestiketjun keskusteluun (seuraava kerta ti 8.11).

Onneksi "meillä" sentään on vielä ollut kävijöitä.
Tosin itse on häpeäkseni myönnettävä että tältä syksyltä kerho on, valitettavasti, vielä korkkaamatta .

Aloin kirjoittamaan tähän vain ja ainostaan siitä syystä, että halusin tuoda julki sen ilon, hyvänmielen ja vapautuneisuuden tunteen, jonka kerhossa voi saavuttaa .

Minulla on kerhoon matkaa kymmeniä kilometrejä suuntaansa ja joskus miettii miten jaksaa lähteä. Kuitenkin sen itsensä taipaalle saattamisen jälkeen, kaikki sujuu... Tärkeintä onkin lähteminen .

Takaisin tuleminen onkin sitten ihan oma juttunsa!
Välillä olen nauraa hihittänyt vielä autossa yksinänikin, lähes koko matkan. Yleensä olo on jotenkin voipunut ja kuitenkin niin vapautunut, että kotipihassa miettii miten olen tänne tuon matkan kulkenut. Mitä pahusta matkalla on ollut ja onkohan siellä tapahtunut jotain erikoista (siis olenko liikenteelle vaarallinen tapaus, kerhosta tullessani??).

Kaiken kaikkiaan kyllä vertaistuki ja kerhossa käyminen, ainakin "meillä" on kokemus vailla vertaa ja se kantaa sekä auttaa jaksamaan.
Kiitos siitä teille, kerhon vetäjät ja kantavat voimat sekä kaikki kävijät ja vertaiset!

Pidetään siis kaikki kerhoistamme huolta, niin kerhot pitävät meistä huolta !