Suomen Dystonia-yhdistys ry

Toimintaspesifinen dystonia eli kirjoittajan/muusikon kramppi

Toimintaspesifinen dystonia ilmenee vain tiettyä tehtävää tehdessä. Tavallisin muoto on kirjoittajan kramppi. Se oireilee kynällä kirjoittaessa pakonomaisena lihasten puristumisena tai vääntönä sormien, ranteen ja joskus koko yläraajan alueella. Pahimmillaan kirjoittajan kramppi ilmenee heti kun sairastunut ottaa kynän käteensä ja estää kirjoittamisen kokonaan.

Samantapaista dystoniaa ilmenee myös muusikoilla, esim. viulisteilla, kitaristeilla tai pianonsoittajilla. Heillä dystoninen oireilu rajoittuu yleensä vain yhteen – kahteen tai kolmeen sormeen. Puhallinsoittajilla toimintaspesifinen dystonia ilmenee suun ympäryslihaksien tai kielen toimintahäiriöinä (embouchure dystonia). Ammattimuusikoilla tämä sinänsä varsin vähäinen oireisto on usein ammattia uhkaava tilanne.

Toimintaspesifisiä dystonioita voi esiintyä monissa muissakin tilanteissa tai ammateissa, joissa tehdään tarkkaa toistuvaa liikettä. Tunnetaan mm. golffarin, konekirjoittajan, kirurgin, lypsäjän, ampujan, tikanheittäjän, biljardinpelaajan, tenniksenpelaajan, suutarin ja muurarin krampit. Oireet alkavat yleensä 30. ikävuoden jälkeen. Tämä dystoniamuoto on joissakin tutkimuksissa ollut tavallisempi miehillä.

Käden dystoniat liittyvät yleensä tehtäviin, joissa vaaditaan nopeita ja tarkasti koordinoituja liikkeitä. Dystoniaoire ilmenee silloin tyypillisesti vain tiettyjä tehtäviä tehtäessä käden toimiessa muuten normaalisti. Tutkimustulokset, joita lihasten toiminnasta on saatu muissa tilanteissa, ovat aivan normaalit. Käden alueella voi joskus esiintyä myös laajempaa dystoniaa, joka ilmenee monien toimintojen yhteydessä. Pitkällinen käden toimintahäiriö saattaa aiheuttaa jännetupen tulehduksia, jotka hoitojen avulla väliaikaisesti paranevat. Toiminnan siirtäminen toiseen käteen ei aina auta pysyvästi, koska kolmasosalla oire kehittyy myöhemmin myös toiseen käteen.

Tarkkaa käden dystoniaan sairastuneiden määrää ei tiedetä, yleisen eurooppalaisen esiintyvyyden mukaan laskettuna Suomessa olisi alle 100  tapausta. On arvioitu, että käden dystoniaan sairastuu n. 0,5 prosenttia muusikoista. Dystoniapotilaita hoitavista keskuksista 1996–1997 kerätyn eurooppalaisen aineiston perusteella kirjoittajan krampin esiintyvyydeksi saatiin 1,4 /100 000.

Miehillä muusikon kramppi on jopa kuusi kertaa yleisempi kuin naisilla. Oireet alkavat yleensä 30–40 vuoden iässä 10– 20 vuoden soittouran jälkeen. Muusikon kramppi heikentää merkittävästi työkykyä. Muissa ammateissakin joudutaan harkitsemaan työtehtävien muutosta työkyvyn säilyttämiseksi. Tiettyjen tehtävien laukaisema dystonia on työkyvyn kannalta hankalasti hoidettavissa, koska botuliinihoito on usein mahdotonta ilman käden tarkkuutta vaativien toimintojen häiriintymistä. Ergonominen ohjaus on keskeinen kuntoutusmuoto, jonka tavoitteena on toimintakyvyn säilyttämisen lisäksi liitännäisoireina syntyvien rasitusvaivojen ehkäisy.

Muusikon krampin paras hoito on ennaltaehkäisy: soittajan pitäisi heti alkuvaiheessa opetella mahdollisimman vähän kättä kuormittava soittotapa, huolehtia riittävistä tauoista sekä kiinnittää huomiota yleiskuntoon ja lihastensa huoltamiseen. Pitkäaikaisella kuntoutuksella on voitu joissakin tapauksissa palauttaa muusikonkin työkyky. Kuntoutuksessa käytetyt metodit ovat vaihdelleet tuntoärsytyksen käytöstä (sokeainkirjoitus), peililiikkeisiin ja muiden kuin dystonisen sormen käytön estämiseen sidoksilla.

Lähde: DYSTONIA – TAHTO JA LIHAKSET ERI TAHTOLAJISSA. Tietoa sairastuneille ja hoitohenkilökunnalle. Suomen Parkinson-liitto ry:n julkaisuja 3/2013.