Suomen Dystonia-yhdistys ry

Laryngeaalinen dystonia (spasmodinen dysfonia)

Liikkeiden säätelyhäiriön kohdistuessa äänihuulten lihaksiin syntyy puhumisen häiriöitä. Oirekuva on erilainen, jos häiriö kohdistuu äänihuulia avaaviin tai sulkeviin lihaksiin. Yleensä oire ilmenee siten, että puhuessa äänen voima heikkenee ja puheen sävy muuttuu. Häiriö äänihuulia sulkevissa lihaksissa aiheuttaa äänen puristeisuuden ja katkeilun, kun taas häiriö äänihuulia avaavissa lihaksissa johtaa äänen hiljentymiseen voimattomaksi kuiskaukseksi. Osalla esiintyy myös äänen vapinaa.

Mikäli häiriö kohdistuu nielemisessä tarvittaviin lihaksiin, oireena voi olla nielemisen häiriöitä. Osa sairastavista kokee hengityksen vaikeutuvan. Oiretta voidaan hoitaa menestyksekkäästi botuliinipistoksin EMG-laitteen avulla. Hoito toteutetaan usein korvaklinikoilla. Apua löytyy myös puheterapiasta, puheen vahvistimista ja muista kommunikaation apuvälineistä.

Eurooppalaisen dystoniapotilaita hoitavista keskuksista 1996–1997 kerätyn aineiston perusteella laryngeaalisen dystonian esiintyvyys oli 6,7 tapausta miljoonaa asukasta kohti, Islannissa tehdyssä tutkimuksessa 5,9 /100 000.

Yleensä diagnoosin tekee neurologi, mutta myös korvalääkäri tai foniatri voi tutkimustensa perusteella päätyä diagnoosiin.

Laryngeaalinen dystonia saattaa olla hyvin hankala ja rajoittaa toimintakykyä huomattavasti esimerkiksi ammatissa, jossa puhuminen on välttämätöntä.Kun häiriö kohdistuu myös nielemistapahtumassa tarvittaviin lihaksiin, voi oireena olla nielemisen häiriöitä, jotka vaikeina heikentävät yleiskuntoa.

Lähde: DYSTONIA – TAHTO JA LIHAKSET ERI TAHTOLAJISSA. Tietoa sairastuneille ja hoitohenkilökunnalle. Suomen Parkinson-liitto ry:n julkaisuja 3/2013.